Viime postauksen lopussa kysyin randomilla, onko Miley Cyrusista tykkääminen noloa. Melkein kaikki sanoivat, ettei ole. Kehtaisitko itse kuitenkaan fanittaa jotain henkilöä täysillä koulussa, jos tiedät kavereittesi inhoavan häntä?

Tämä on kummallinen postaus, ja aihe. Voi olla, että saan tästä paljon kritiikkiä (tai sitten en), mutta se ja sama. Ajattelu alkoi pari vuotta sitten, kun olin lomalla Turkissa, ja huomasin, että ikäiseni tytöt pukeutuivat Barbie -paitoihin ja pinkkeihin legginseihin, ja Suomessa taas sen ikäiset tytöt käyttivät meikkiä koulussa ja pukeutuivat hyvin, useimmat aikuisten puolelta ostettuihin vaatteisiin. Vanhemmat tytöt katsoivat ostoskeskuksissa halveksuen nuorempiaan, jotka kävivät ostoksilla. Tuntui, ettei oikein kehdannut olla erilainen kuin muut... mutta miksi ihmeessä suomalaiset nuoret aloittavat meikkaamisen niin ajoissa? Kiirehtivät pois lapsuudesta teini-ikään nopeasti? Sanoisin todellakin, että esim. 12-vuotias on vielä lapsi! Koulussa näen kuitenkin 3-4 luokkalaisia, jotka meikkaavat. 5. luokalla vielä useammat. 6. melkein kaikki.

       Sitten kuitenkin seassa (meidänkin luokalla) on sellaisia, jotka yhä pukeutuvat "lapsellisemmin", eivätkä käytä meikkiä. Se on ihan OK. Mikä kiire lapsilla on seurustella, meikata ja olla vanhempi kuin onkaan? Itse haluaisin ainakin olla se, kuka olen, enkä se, kenet minun oletetaan olevan. Stardollissa kaikki tunnutaan hyväksyvän, ja erilaisuus on jopa loistava juttu. Mutta entä sitten tosielämässä?