Morjens!

Mua jännittää ihan kamalasti tämä hiihtoloma! Ette voi uskoakkaan paljonko mua jänskättää. Menen nimittäin töihin, töihin mitä en ole koskaan ennen tehnyt ja en tiedä oikein mitä tuleman pitää. Jännittää myöskin se, että ehdinkö ajoissa tuossa lumipuurossa töihin. (Alla asukuvaa mahdollisesta työasusta...)

Toisaalta olen sitä mieltä, että täytyy ottaa siitä kiinni mitä tarjotaan. Vaikka uudet kujeet jännittää ja voivat pelottaa, niin ei voi tietää mitä jää kokematta jos jää kotiin nysväämään. Voin syvällä rintaäänellä sanoa, että monet elämäni parhaista jutuista ei olisi tapahtunut jos olisin sanonut ei vain pelon takia. Olen voittanut pelkoni siinä, että lähdin hyvin nuorena ulkomaille kielimatkalle, hyppäsin katapulttihypyn tai se, että lähdin ilman päämäärää teltan kanssa matkalle.

Itse olen aika yllytyshullu ja lähden rohkeasti mukaan tapahtumiin, metkuihin ja kujeisiin.

Vaikka olen tarttunut myös typeriin juttuihin, niin en kadu niitä. Olen oppinut niistä. Olen oppinut niiden kautta itsestäni uusia puolia ja olen oppinut elämästä paljon uutta. Olen oppinut sen että ensikerralla toimin toisin. Voi tehdä vaikka kuinka pönttöjä juttuja, mutta niistä pitäisi ottaa opikseen ja miettiä miksi teki niin, mikä oli syy.

Toivon, että mummona voin sanoa etten kadu hetkeäkään elämästäni.

Mitä teillä on suunitelmissa hiihtolomaksi ja lähdettekö helposti mukaan uusiin kujeisiin?