Tänään en tee ihan perus aiheesta, vaan jostain vakavammasta. Koulukiusaaminen on yleistä yhä useammissa kouluissa, ja useammat ovat sen kohteena. Aion kertoa omakohtaisen kokemuksen.

 Koulukiusaaminen alkoi 3lk.lla. Olin vahingossa ottanut kaverini kynän ja laittanut sen penaaliin. Seuraavana päivänä olin palauttamassa sitä, mutta kavereitani tuli luokseni ja haukkuivat minua. 

 Yritin sopia tapahtuneen useita viikkoja ,mutta en saanut minkäänlaista vasta-kaikua ja lopetin yrittämisen. Siitä asti minua on kiusattu.

 Vähän ennen ylä-asteen alkua hengailin porukoissa ja käytin joitain päihteitä* ja olin masentunut (*en huumeita, enkä alkoholia). Sama jatkui lähes 7lk loppuun, mutta yhtenä iltana päätin pistää sille stopin. Seuraavana päivänä juttelin luokanvalvojan kanssa ja hän ohjasi minut psykologin pakeille. Tässä tuli elämäni käännekohta.

 Uudet kaverini jotka olen saanut ylä-asteen alussa, auttavat minua parhaansa mukaan. Se helpotti oloani. Joinain päivinä olin onnellinen ja toisinaan täysin maassa, kaipasin entistä elämääni. Kavereiden ja tuttujen tuella pääsin pois pinteestäni, ja elämäni parani. Nykyisin olen avoimempi asioille ja tämä "kokemus" opetti paljon, en tekisi tätä uudestaan. Olen ylpeä siitä kuka olen.

 Tässä oli omakohtaiset kokemukseni siitä, miten helposti joutuu silmätikuksi ja luovuttaa. Tsemppiä kaikille ihmisille ja koittakaa jaksaa. :) Olen saanut tukea opettajilta, kavereilta ja koulu psykologilta jotka ovat saaneet koko elämäni kohdalleen.

 Olen pahoillani jos joku tästä säikähti, mutta asian tarkoitus oli vain kertoa että opin kantapään kautta kaiken, nyt minulla on kaikki hyvin. Ei tarvitse pelätä kertoa aikuisille asioistaan. :)

//HeyHeyCrazy

https://elan-s.blogspot.com/