Enpäs muista olenko aiheesta aijemmin kirjoitellut, mutta minusta asiaa ei voi _ikinä_ turhaa korostaa. 

Nyky-yhteiskunnan tuomat ulkonäköpaineet painavat jollain tapaa jokaisen teinitytön elämää. Pitäisi olla pitkä, hoikka, omata korkeat poskipäät ja isot silmät. Etenkin laihuus ja laihtuminen näyttelevät suurta roolia meidän jokaisen elämässä. Äiti karistaa joulukiloja, sisko haluaa kesäksi rantakuntoon, riitänkö minä tälläisenä kuin olen? Kyllä, ja täydellisesti riitätkin.

2000-luvun aikana syömishäiriöt ovat lisääntyneet huimasti, etenkin ortoreksia ja anoreksia. Tämä äärimmäinen laihuuden tavoittelu on itsensä näännyttämistä luurangoksi, hengettömäksi aaveeksi. Asian kanssa ei tulisi leikkiä, ikinä. Monesti sairaudet lähtevät käyntiin halulla kiinteyttää jotain osaa kropassa tai heittää parikiloa jouksumatolla. Onnistumisen tunne saa dopamiinin, mielihyvähormonin aivoissa, virtaamaan kehossa, olen voittamaton. Tunteeseen jää koukkuun ja alat nähdä lisää epäkohtia kropassasi, ja taas lenkille. Lopulta huomaat jättäväsi aterioita väliin, kuka ruokaa tarvitsee ?

Nykyisin nuoret saattavat tavoitella kahta edellä mainittua sairautta, lopettakaa se. Syömishäiriössä ei ole mitään kaunista. Se vahingoittaa sinua, perhettäsi, ystäviäsi. Yksi parhaita kavereistani sairastui anoreksiaan vakavasti, kohta vuosi laitoksessa, näemme kerran kuussa. Se on liian vähän. Hän on vielä A-ryhmässä, pahintalaatua, ei tietoa pois pääsystä. Itse nään nykyään syömishäiriöitä joka paikassa minne menen, vainoharhaisuutta. Sairaus vie voimat jokaiselta, minulta, sinulta ja häneltä. 

Ole siis omaitsesi, "Born this way" lauloi Lady Gaga, viisas nainen pakko myöntää.