- Wonderlemon
Olen iso tyttö jo!
Moikka!
Olen vanhin sisaruksistani joka asuu vielä kotona. En enää ole täyspäiväinen pikkusisko jolla on oikeus kiukutella asiasta kuin asiasta ja oikeus kinua isomman hienompia tavaroita (tai varastaa niitä). Minun tehtävä on näyttää esimerkkiä ja olla hyvä isosisko. "Hei, kun sä oot vanhin niin katoppa pienempien perään!" "Sä oot niin vanha ja fiksu nii sanoppas noille pikkusille..."
Joskus kyllä kovasti tuntuu että juuri minä olisin se perheen pienin. Tuntuu kuin pienemmät sisarukseni kasvaa minusta ihan ohi, en pysy enää perässä. Siskoni alkoi seurustelemaan ja neiti jakaa minulle suhde vinkkejä. Missä meni väärinpäin? Ei kuusi vuotta nuoremman kuulu niin tehdä!
Minä se vedän toppahousut kiltisti jalkaan kun menen ulos, minä pyörin lumessa ja kesäisin aalloissa. Minä otan juoksukisoja pihan päästä päähän. Minä kinuan sisarusten karkit ja riitelen siitä, kuka saa istua nojatuolissa, keskipaikalla tai ikkunan vieressä.
Ehkä se on ihan okei olla joskus pikkusisko, omille pikkusiskoille. Kyllä mun isoveli ja isosiskokin saa luvan olla mun pikkusisaruksia, joskus.
Onko teillä sisaruksia ja oletko sinä se vanhin ja fiksuin, vai se pienin ja pippurisin?